Einari Pekkala löysi kodin agility-yhteisöstä ja nousee nyt jo kolmatta kertaa Agilityliiton puheenjohtajaksi

Agilityliiton syyskokous äänesti Einari Pekkalan liiton johtoon kalenterivuodeksi 2024. Ylöjärveläinen Pekkala on toiminut puheenjohtajana myös vuosina 2020 ja 2021 ja lähtee nyt kolmannelle kaudelleen luomaan yhteishenkeä ja visiota: “Puheenjohtajan pitää saada erilaiset ihmiset puhaltamaan yhteen hiileen ja tehdä niin palkatun työvoiman kuin vapaaehtoistenkin työstä mahdollisimman helppoa.”

Agility-yhteisöstä löytyi pysyvä koti

Nyt 38-vuotias Pekkala löysi tiensä agilityn pariin alkujaan vuonna 2011. Pekkalan vaimo oli jo kokenut harrastaja ja koulutti tuolloin jackrussellinterrieri Hamusta itselleen uutta agilitykoiraa - muttei saanut sitä liikkumaan aivan niin liukkaasti kuin olisi toivonut. Pekkala tarttui haasteeseen: “Päätin kokeilla ja aloitin suurin piirtein sanoilla ‘Ei se nyt noin vaikeaa voi olla.’ Jälkikäteen videoita tuolta ajalta katseltuani olen todennut, että kyllä se oli.”

Pekkala oli aiemmin vaihtanut harrastuksiaan parin vuoden välein aina kymmenvuotiaasta lähtien. Agility-yhteisö tarjosi hänelle kuitenkin pysyvän kodin. Pekkala koki, että ihmiset hyväksyvät hänet sellaisena kuin hän on.

“Minun mielestäni suomalainen agility-yhteisö on yksi maailman parhaista. Suurin osa agilityporukasta on todella tunteikkaita ja välittäviä ihmisiä.”

Pekkala kertoo, että hyväksyntä on tuonut hänelle itsevarmuutta. Hän pitää itseään edelleen monissa tilanteissa epävarmana ja ujona mutta agilityn parissa tunteet tulevat harvoin pintaan.

“Eniten ehkä omaan kokemukseeni on vaikuttanut TamSKin valmennusryhmä. Siellä kokeneemmat ottivat avoimesti vastaan tällaisen kokemattoman, koiran edellä juoksevan sählääjän. Tuolta kaudelta 2013-2014 voisi nostaa esille kenet vain, mutta varmaan Anu Rantanen oli itselle esikuva ja roolimalli tuossa yhteisöllisyydessä.”

Einari Pekkala onnittelemassa Maria Soria maajoukkuekarsinnoissa 2022. Valokuva: Jukka Pätynen / Koirakuvat.fi

Yhteisöllisyyden lisäksi Pekkala ihastui agilityyn sen virheherkkyyden vuoksi. Häntä kiehtoo edelleenkin mahdollisuus epäonnistua yhä uudelleen ja uudelleen ja aina eri tavoin kuin edellisellä kerralla: “Minulla se ruokkii halua kehittää itseään ja koiraa.” Pekkala pitää motivoivana myös työnsä tulosten näkemistä - sitä, että jokin mikä ei ennen onnistunut onkin nyt mahdollista. 

Aimo annoksen itseluottamusta Pekkalalle toikin valtava onnistuminen maajoukkuekarsinnoissa toukokuussa 2023, kun hän ja pyreneittenpaimenkoira Papu ylsivät osaksi Suomen maajoukkuetta. Pekkala oli pitänyt maajoukkuepaikkaa mahdollisena aiempinakin vuosina mutta kun unelma todella kävi toteen hän ei ollut uskoa tapahtunutta - eikä usko oikein vieläkään sitä, miten hienosti koirakko lopulta PM-kisoissa suoriutui:

“Tuntuu vieläkin epätodelliselta. Ennen mahduimme juuri ja juuri arvokisoissa top kymppiin ja nyt PM-kisoissa voitimme yhden radan ja toisella olimme neljänsiä. Finaalipainetta en vielä kestänyt ja tuloksena oli hylkäys. Sillä ei kuitenkaan ollut tavallaan mitään väliä, sillä olimme jo ylittäneet itsemme.”

Pekkala ja Papu voittivat vuonna 2023 myös medien halli-SM-hopeaa sekä games-lajien snookerin ja gamblersin SM-kultamitalit. Koirakko pääsi tuulettamaan myös World Agility Open -karsintojen voittoa - mutta ei lähtenyt edustamaan Suomea itse kisoihin, kun samalle viikonlopulle osui maajoukkuekarsintojen toinen osakilpailu Vantaalla.

Koko harrastajakenttä huomioitava liiton toiminnassa

Vuonna 2023 agilitykentillä erityisen menestynyt Pekkala pitää kansallisia arvokilpailuja avaintekijänä sille, että agility jatkaa kehittymistä. Arvokilpailut tuovat lajille suurta näkyvyyttä ja innostavat harrastajia ympäri Suomen haastamaan itseään treeneissä uusin tavoin: “Arvokisoissa syntyvät ne idolit ja esikuvat, joita seurataan - tehdään töitä, jotta voitaisiin itse joskus olla kuin he.”

Vaikka Pekkala itse harrastaa agilitya tällä hetkellä maajoukkuetasolla saakka ja pitää arvokisoja suuressa arvossa hän korostaa tulevan puheenjohtajan roolissa sitä, että Agilityliiton on otettava toiminnassaan huomioon koko laaja harrastajakenttä:

“Kenttää pitää kuunnella isona kokonaisuutena. Ei pelkästään isoja tai pieniä seuroja tai huutelua sosiaalisessa mediassa - tai pelkästään taviksia tai tavoitteellisia. Jos mennään liikaa yhteen ääripäähän niin laji menettää herkästi jotain tärkeää.”

Juuri nyt Pekkala kokee, että suomalaisen agilityn kehitys on jonkinlaisessa murroksessa. Samaan aikaan maan huiput tulisi saada onnistumaan arvokilpailuissa ja kuitenkin myös pitää harrastaminen ja kisaaminen mielekkäänä muillekin.

Einari ja Papu tuulettamassa PM-kilpailuissa Vantaalla elokuussa 2023. Valokuva: Jukka Pätynen / Koirakuvat.fi

Kaikkien harrastaja- ja kohderyhmien ottaminen huomioon liiton toiminnassa ei olekaan aina helppoa. Pekkala pohtii, että erityisen tärkeää on pyrkiä huomioimaan jäsenseurojen ja harrastajien tahtotila, kun muodostetaan liitolle yhteistä visiota eli suuntaa, johon toimintaa halutaan kehittää. Pekkala korostaa, että vision ei tule perustua kenenkään henkilökohtaisiin mielipiteisiin tai uskomuksiin vaan ennen kaikkea tutkittuun tietoon. 

Pekkala toivoo myös, että puheenjohtajan roolissa hän pystyy tekemään agilitysta uusille harrastajille helpostilähestyttävän - ja että mahdollisimman moni kokisi hänen tavallaan tulevansa hyväksytyksi lajiyhteisöön sellaisena kuin on: “Kaikkien kanssa ei voi tulla toimeen mutta tärkeintä olisi löytää se oma porukka, jossa viihtyy - silti niin, että antaa itse tilaa myös erilaisuudelle.” 

Pekkala kääntää katseensa uusien harrastajien tavoittamisen suhteen erityisesti uusien junioriharrastajien suuntaan. Mutta mitä puheenjohtaja ja Agilityliitto voivat konkreettisesti tehdä sen eteen, että agilitysta kiinnostuneet saisivat lajista positiivisen vaikutelman ja uskaltaisivat lähteä kokeilemaan sitä?

“Ehdottomasti yhteistyötä koulujen kanssa. Juniorityö on tärkein yksittäinen keino ylläpitää ja uudistaa harrastajakuntaa. [Pekkalan edustamalla seuralla] TamSKilla on tälläkin hetkellä kymmenen sellaisen koululaisen ryhmä Tampereen kaupungin Lupa liikkua ja harrastaa -hankkeen tiimoilta, jotka eivät ole lajia nähneet aiemmin. Lapsilla on omat koirat ja niiden kanssa tehdään perustaitoja, kuten koiran hallintaa ja tottelevaisuutta, ja kokeillaan yksinkertaisia estetehtäviä.”

Tuplapuheenjohtajuus vaatii suunnitelmallisuutta: “Multitaskaus on arkipäivää ja pakollista.”

Puheenjohtajuus on tullut Pekkalalle 2020-luvulla tutuksi. Agilityliiton lisäksi hänet valittiin vuonna 2020 Suomen suurimman agilityseuran Tampereen Seudun Koirakerhon eli TamSKin johtoon - ja kyseisessä roolissa hän toimii edelleen. Pekkala pitää TamSKista saamiaan kokemuksia hyödyllisinä tarttuessaan taas tauon jälkeen Agilityliiton puikkoihin:

“Lukuisat läpiviedyt kehityshankkeet ja vaikeidenkin asioiden käsittely on tullut tutuksi enkä usko, että vastaan voi tulla sellaista asiaa, josta en selviäisi.”

Pekkala onkin ollut TamSKin johdossa kiireinen. Hänen aikanaan seurassa on muun muassa uusittu keinonurmi ja käytännössä kaikki esteet, kasvatettu hallin käyttöastetta, omistettu niin sanotut prime time -ajat seuran jäsenten käyttöön, pienennetty treenimaksuja ja otettu käyttöön sähköinen taloushallinto. Lisäksi TamSK on kasvanut starttimäärillä mitattuna Suomen suurimmaksi kilpailujärjestäjäksi. Arvokilpailuita on järjestetty ja tullaan jatkossakin järjestämään - esimerkiksi agilityn SM-kilpailut sekä vuonna 2024 että 2025. 

Pekkala ei kuitenkaan halua ottaa puheenjohtajavuosiensa aikana tehdyistä muutoksista kunniaa yksin: “Isoin kiitos tästä kaikesta kuuluu uskomattoman hienolle hallituksellemme ja seuran vapaaehtoisille. En voisi kuvitella parempaa tiimiä hoitamaan TamSKin asioita!”

Tällä hetkellä TamSKin asiat alkavatkin olla sen verran mallillaan, että Pekkalan mukaan “juna kulkee raiteillaan lähes itsekseen”. Tämän vuoksi hän uskalsi lähteä tavoittelemaan Agilityliitonkin puheenjohtajuutta. Kahden näin korkean tason luottamustoimen yhdistäminen omaan treenaamiseen, tuomarointiin, valmentamiseen, päivätyöhön ja muuhun elämään on kuitenkin vaativaa ja vaatii suunnitelmallisuutta - sekä erityisesti perheen tukea. Pekkalan mukaan ilman kotiväkeä hänen aikaavievästä agilityharrastuksestaan ei tulisi mitään.

“Multitaskaus on arkipäivää ja pakollista ainakin itselleni. Valmennan kahta viikkoryhmää TamSKilla ja treenaan itse neljässä ryhmässä viidellä eri koiralla. Hallille mennessä puuhailen treenien ja valmennusten ennen, jälkeen ja ohessa kaikenlaista. Välillä vaihtelen suodattimia hallin järjestelmiin, välillä olen hooperstuomarikurssin luennolla tai SAGIn syyskokouksessa. Toisinaan osallistun sääntöryhmän kokoukseen, valmistelen tulevia isoja kisatapahtumia tai piirrän seuraavan viikon tuomarointiratoja.”

Optimointi tarkoittaa Pekkalan arjessa myös sitä, että hän pyrkii minimoimaan matkustusajat. Hän ottaa toimistolle mukaansa kyseisenä päivänä treenaavan koiran säästyäkseen 40 minuutin mittaiselta hakumatkalta töiden jälkeen. Näin hän ajaa toimistolta suoraan vain kymmenen minuuttia treenihallille - ja ehtii ohessa pitämään vaikka tehokkaan SM-kisojen logoa koskevan palaverin.

“Vuoden 2024 tavoitteeni on MM-kisat. Haluaisin sanoa, että Agilityliiton puheenjohtajuus ei muuta tavoitteita, mutta varmaankin joudun joitakin sovituksia tekemään kisakalenteriin”, Pekkala kertoo. Valokuva: Jukka Pätynen / Koirakuvat.fi

Myös ohjaajana Pekkala on aktiivinen ja ehtiväinen. Hän on tullut tunnetuksi rohkeista ohjausvalinnoistaan ja koiraa kirittävästä ohjaustyylistään. Pekkala uskoo, että koira kulkee lujempaa silloin kun ohjaajakin liikkuu ripeästi - ainakin tiettyyn pisteeseen asti. Hän pyrkii myös leikkaamaan mahdollisimman vähän koiran linjaa sen edessä, jotta vauhti ei kärsisi:

“Kun tietää mihin itse pystyy ja mihin koira pystyy niin voi ohjata rohkeasti. Teen treeneissäkin rohkeita kokeiluja, jopa rohkeampia kuin kisoissa. Joskus niissä epäonnistuu mutta joskus onnistuukin. Silloin saa arvokasta oppia siitä, mihin pystyy koiran kanssa.”

Pekkala myöntää, ettei erikseen treenaa omaa fysiikkaansa juuri lainkaan muuten kuin pelaamalla tennistä kerran viikossa. Pääasiassa fysiikkatreeni koostuu isosta määrästä täysillä vedettäviä agilitytreenejä sekä treeneihin liittyvistä lämmitys- ja jäähdyttelylenkeistä. Pekkala tiedostaa, ettei kuitenkaan enää nuorene ja oman kunnon kehittämiseen kannattaisi panostaa enemmän. Salille Pekkala ehti viime vuonna kaksi kertaa.

Maajoukkuekarsintojen toisen osakilpailun finaali Vantaan Ojangossa 21.5.2023. Pekkala ja Papu sijoittuivat karsintojen kokonaispisteissä seitsemänneksi.

Some mahdollistaa mutta myös kuumentaa keskustelun

Agilityharrastajat käyvät paljon keskustelua lajista ja sen ilmiöistä sosiaalisessa mediassa. Puheenaiheita nousee nopealla tahdilla pintaan ja keskustelu kuumenee paikoin tulikivenkatkuiseksi - mutta toisaalta some myös tuo eritasoiset harrastajat yhteen ja tarjoaa kanavan verkostoitua, tutustua ja kokea yhteisöllisyyttä. Itsekin aktiivinen sometoimija Pekkala näkee keskusteluissa niin hyviä kuin huonojakin puolia:

“Some mahdollistaa väärän tiedon leviämisen ja se myös nostaa herkemmin esiin vain yksittäisiä, negatiivisia asioita. Toisaalta somessa saadaan parhaimmillaan tieto liikkumaan virallisia kanavia nopeammin.”

Facebook on Pekkalan mukaan somekanavista se, josta löytyvät suurimmat harrastajaryhmät. Näissä on mahdollista tavoittaa paljon ihmisiä helposti. Facebookin toiminta alustana ontuu kuitenkin pahasti eivätkä laajoiksi paisuneet kommenttiketjut ole helppoa luettavaa kenellekään: “Keskusteluissa joudutaan usein toistamaan samoja asioita”, Pekkala kuvailee. Agilityliiton roolia sometiedottajana Pekkala toivoo vietävän harrastajia läheisempään suuntaan: “Liiton pitäisi pyrkiä aktiiviseen, positiiviseen tiedottamiseen, jossa tuodaan esille onnistumisia myös seuratasolla eikä vain maajoukkue- ja liittotasolla.”

Somessa aktiivisesti keskustelevilta harrastajilta Pekkala toivoo toisinaan pientä itsehillintää ja neuvoo jokaista lukemaan oman kommenttinsa vielä kertaalleen ennen lähettämistä - ja kysymään, tuoko kommentti jotain lisää kyseiseen keskusteluun. “Jos ei niin ehkä sitä ei tarvitse lähettää.”

  

Aiemmin tänä vuonna agilitytuomariksi valmistunutta Pekkalaa itseään Agilityliiton toiminnassa kiinnostavat luonnollisesti sääntöihin liittyvät asiat. Hän toivookin voivansa jatkaa vuoden alussa aloittamaansa toimikuntatyötä sääntötyöryhmässä. Valokuva: Jukka Pätynen / Koirakuvat.fi

Takaisin